Kerttu Seestie-Leskinen

Äitimamma, sosiaalineuvos Kerttu Seestie-Leskinen (synt. 1925), vammautui jo nuorena tyttönä ja kävi kuoleman porteilla asti. Vastoin odotuksia hän kuntoutui ja pystyi jälleen kävelemään kainalosauvojen avulla. Pitkänä sairaala-aikanaan Kerttu joutui seuraamaan sivusta, kun sairaalasta kotiutettiin vammaisia lapsia, joilla ei kuitenkaan ollut kotia, minne mennä. Jumala oli alkanut puhua hänelle elämäntehtävästä kärsivien pienten kohtalotovereittensa tähden ja puolesta. Hänen oma elämäntehtävänsä valkeni hänelle raamatunlauseen myötä: ”Kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matteus 25:40).

Työ alkoi Kerttu Seestie-Leskisen johtamana 11.10.1955. Kivalakoti perustettiin Miemolan kylään vanhaan kartanoon vuonna 1959. Siitä tuli ensimmäinen invalidilasten hoitokoti Suomessa.

Kivalakotikylä

Kivala-
kotikylä

Kivalakoti 2 ostettiin vuonna 1964. Tämän kodin ympärille Hauralan kylään on kasvanut nykyinen Kivalakotikylä kaikkine rakennuksineen ja toimintoineen.

Viljakkalan Melite-saaresta tuli Kivalakotien kesäpaikka vuonna 1974.

Kerttu Seestie-Leskinen sai tunnustuksen tasavallan presidentiltä vuonna 1995, kun hän sai Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristin. Vuonna 2000 tasavallan presidentti myönsi hänelle sosiaalineuvoksen arvonimen. Äitimamma sai kutsun Taivaan Kotiin 11.11.2016.

Vuosikymmenien aikana Kivalakodit on ollut koti hyvin monelle vammaiselle joko lyhyemmän tai pidemmän ajan.

 

  • Lisää tapahtumistamme vuosien varrelta voit lukea esim. kirjoista:
    Kerttu Seestie-Leskinen: Rakkaat Tuulihatut (1984)
  • Tapani Sopanen: Mitkä ihmeen Kivalakodit? (2004). Kustantanut Päivä Oy.